Tässä blogissa tutustumme suositun A-sarjan traktorin kehityskulkuun. Pikkutraktorin kehitys kulkee Volvo BM Valmet -koneista moderniin 5. sukupolven A-sarjalaiseen.
Vuonna 1982 esiteltiin näyttävästi uusi Volvo BM Valmet -traktorisarja, joka sijoittui 70–100 hevosvoiman kokoluokkaan. Pohjoismaiset asiakkaat tarvitsivat kuitenkin myös pienempiä traktoreita.
Volvo BM:n pienet mallit perustuivat muualta ostettuihin Perkinsin moottoreihin ja Internationalin voimansiirtoihin, joten niiden tuotanto oli ajettu alas heti 1980-luvun alussa. Pieni 6-vaihteinen Valmet ei taas ollut enää ajanmukainen, vaikka sen päivitetty ulkomuoto lisäsikin myyntiä mukavasti. Uutta pikkutraktoria tarvittiin siis markkinoilla kipeästi.
Viitossarjan pienet mallit 305 ja 405 (53 ja 61 hv) esiteltiin vuonna 1985. Tässä jutussa keskitymme näihin traktoreihin ja niiden välittömiin seuraajiin, joissa on samaa sukua oleva voimansiirto. Siitä onkin aikojen kuluessa tullut ehkä kansainvälisintä Valtraa: tämän vaihteiston ympärille on aikojen kuluessa tehty traktoreita viidessä tehtaassa, kolmessa maanosassa.
Uuteen konseptiin kuului ajanmukainen neliportainen vaihteisto ja aluevaihteisto, jossa oli isompien 05-mallien tavoin kaksi nopeusaluetta eteenpäin ja yksi peruutusalue. Hitaita nopeuksia tarvitseville oli vielä ryömintä. Jarrut ja taka-akseli uusittiin, mutta matalapainehydrauliikkaa ei vielä ollut. Kaikki vaihdot tehtiin aluksi mekaanisesti, ja myös tasauspyörästön lukkoa ja nelivetoa hallittiin perinteisesti.
Ulkonäkö periytyi malleista Valmet 504 ja 604
Volvo-yhteistyön alussa varsinkin Ruotsiin myytiin huomattavia määriä kevyesti uudistettuja 504- ja 604- välimalleja. Uudet 305 ja 405 perivät näiden ulkonäön ja – ehkäpä valitettavasti – myös ohjaamon. Uusi ohjaamo oli viety jo prototyyppivaiheeseen, mutta se hylättiin. Samalla torpattiin huomattava mahdollisuus volyymin kasvattamiselle. Vanha kiilamainen ohjaamo kun oli paitsi ahdas, myös monien mielestä vanhanaikainen. Lattian läpi menevine polkimineen se myös vahvisti Valmetiin kohdistuvia ennakkoluuloja.
Uusi 05-traktori oli kuitenkin ketterä ja sen vaihteisto toimi hyvin. Suomen, Ruotsin ja Norjan markkinoiden vetämänä volyymit kasvoivat huomattaviksi. Traktorisarja pysyi tuotannossa 30 vuotta, mutta ei suinkaan samanlaisena – parannusten määrä on ollut suorastaan häkellyttävä. Vaikka kyseessä on pitkäaikainen perisuomalainen perustraktori, sen vaihteistoa ei ole kuitenkaan koskaan tehty Suomessa. Aluksi vaihteistoja valmistettiin Valmetin Brasilian tehtaalla ja myöhemmin alihankkijalla Turkissa.
Moottorin tilavuus kasvaa ja hevosvoimat lisääntyvät
Uudet traktorimallit esiteltiin päivitetyllä 2,7 litran moottorilla. Pienessä koneessa ei kuitenkaan ollut sitkeyttä ja se käynnistyikin huonosti, joten jo parin vuoden kuluttua tuotiin sarjaan 3,3-litrainen versio. 90-luvun alussa seurasivat vaivihkaa uudet 20-sarjan moottorit. Nelisylinterinen malli tuli mukaan vuonna 1992, mikä pani pisteen moottoreihin liittyvälle kritiikille. Isompien moottorien myötä myös tehot kasvoivat: suurimpaan malliin tuli kymmenessä vuodessa 25 hevosvoimaa lisää.
Nostolaite traktorissa oli alusta alkaen hyvä jopa monien kilpakyntäjien mielestä. Geometria toimi hyvin, nostoalue oli laaja ja myös nostovoimaa riitti traktorin kokoon nähden. Työhydrauliikkaan tehtiin vain yksi isompi päivitys, ja sekin jo heti 80-luvun lopulla. Nostolaitteen elektroninen hallinta Autocontrol oli saatavilla hyvin aikaisin, mutta lisäystä pumpun tuottoon saatiin odottaa kymmenen vuotta.
Ohjaamo herätti paljon kritiikkiä jopa uskollisimpien Valmet-fanien keskuudessa, ja sitä päivitettiinkin jatkuvasti. Vuonna 1993 esiteltiin metsäohjaamo, joka oli vaatinut vasemman lokasuojan ja ohjaamon takaosan uudelleenmuotoilua. Uuden ohjaamon hienous oli se, että nyt myös työskentely onnistui taaksepäin – istuin oli kääntynyt ennenkin. Ovia muotoiltiin uudelleen useampaan kertaan ja saranointi sijoitettiin lopulta niiden takareunaan. Myöskään katto ei säästynyt uudistuksilta. Vuonna 1996 lisävarusteeksi saatiin ohjaamon tehokkaampi tuuletus sekä lämmitys, mitä seurasi pian myös ilmastointijärjestelmä.
Piipahdus Portugalissa
Euroopan Unionin jäsenmaassa toimivan tehtaan ajateltiin olevan kasvun avain 1980-luvun lopulla. Niinpä Portugaliin perustettiin traktoritehdas, jolle kehitettiin oma mallistokin. Metta 4000 pohjautui Suolahden pieneen traktoriin, mutta pohjoismaisesta sisarestaan poiketen konsepti oli ”matala”. Tämän vuoksi hydrauliikan kotelo poistetiin vaihteiston yläpuolelta ja ohjaamon lattiaan tuli keskitunneli.
Portugalissa saatiin tuotantoon ensin avomallit ja myöhemmin myös ohjaamolliset versiot. Tehtaalla tuotettujen koneiden suurin teho oli 80 hevosvoimaa. Portugalin menestyksen huippu oli se, kun Metta-traktori myytiin Steyrille. Itävaltalaiset ottivat omaan mallistoonsa sekä kolme- että nelisylinteriset mallit, jotka saivat tyyppinumerot 667 ja 680.
Portugalin tehdas ei kuitenkaan lopulta saavuttanut sille asetettuja volyymi- tai tuottotavoitteita. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, tehdas lakkautettiin ja Iberian niemimaan myyntiä alettiin vetää Suolahdesta käsin. Pohjoismaiset mallit jatkoivat omaa kehityskulkuaan, mutta kaksinopeuksinen voimanotto niihin sentään saatiin ”Portugalin perintönä”.
Kohti pienten traktorien nykyaikaa – A83 ja A93
1990-luvun lopussa pienten traktoreiden voimansiirto sai uusia ominaisuuksia. Hyvä lisä oli 16-nopeuksinen versio, joka tarjosi kaivattuja työnopeuksia. Tärkeämpi oli kuitenkin synkronoitu suunnanvaihtaja, joka tuli tarjolle vuosituhannen alussa ja samalla malliston nimi muutettiin A-sarjaksi. Vuonna 2002 uudistettiin siis mallinimi - ja pari vuotta myöhemmin myös ulkonäkö – samalla tuli myös nelivedon hydraulinen kytkentä ja nelipyöräjarrutus. Tällä tekniikalla päästiinkin useita vuosia eteenpäin.
Hydraulinen suunnanvaihto alkoi kuitenkin olla valtavirtaa - A-sarjan kuiva parikytkin oli ajastaan jäljessä. Vaikka kytkimen käyttöä oli 90-luvun lopulta alkaen mahdollista helpottaa ns. nappikytkimellä, paine kentältä oli kova – varsinkin kun A-sarjaa myytiin erittäin paljon etukuormaintyöhön. Vuonna 2011 päästiin viimein esittelemään luotetun traktorin uusi kehitysvaihe: A83- ja A98-traktoreissa oli aito Valtran suunnanvaihtaja ja suunnanvaihtovipuun toiminnallisesti integroitu käsijarru.
Nyt uutta oli myös tekniikka: suunnanvaihdon lisäksi myös voimanottoa hallittiin helposti monilevykytkimellä. Traktorissa oli lisäksi vihdoinkin riippupolkimet ja kunnollinen ohjauspyörän säätö. Koko sarjaa oli myös selkeytetty: metsäohjaamo oli nyt vakiona samoin kuin sähköinen nostolaite. Moottori oli molemmissa malleissa kolmisylinterinen ja voimansiirtovaihtoehtoja oli vain yksi.
Traktori oli melkein täydellinen – ulkonäkö oli kuitenkin entisellään ja pikavaihdekin puuttui. Silti A3 Hi-Tech oli hitti Pohjoismaissa ja Baijerissa. Seuraavaksi sitten esiteltiinkin jo ”neljännen sukupolven Aakkonen” vuonna 2017. Se onkin sitten täysin eri traktori – ja oman tarinansa arvoinen.
Sivupolku Intiaan – Eicher Valtra 6100 ja Euro Power 6100
Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Valmet myi valmistuslisenssin Intiaan. Yhteistyökumppanina oli vuonna 1959 perustettu Eicher Motors. Se oli saanut nimensä saksalaiselta perinteiseltä traktorivalmistajalta, mutta sittemmin itsenäistynyt täysin erilliseksi yhtiöksi. Lisenssi kattoi koko traktorin, joten kaikki sen komponentit moottoria myöten valmistettiin Intiassa.
Traktori perustui täysin Valmetin tuon ajan pienimpään 365-malliin, ja myyntinimenä oli Eicher Valtra 6100 tai Euro Power 6100. Se oli kuitenkin 61-hevosvoimaisena jo melkeinpä liian suuri Intian valtaville, mutta hyvin pienten koneiden hallitsemille markkinoille. Eicherin itsenäinen toiminta loppui kuitenkin fuusioon vuonna 2005 ja sen perinteitä Intiassa jatkaa TAFE omalla mallistollaan.
Turkki ei ole yksinkertainen juttu
Alun perin 305- ja 405-traktoreiden voimansiirtoja valmisti Valmet do Brazil. Kun tuotantomäärät kasvoivat, valmistajaksi tuli 2008 HEMA Industri. Tämä vuonna 1971 perustettu suuryritys on mm. monen eurooppalaisen autotehtaan alihankkija, ja sen tehdas sijaitsee Turkissa.
Samalla omistajalla on myös traktoritehdas, Hattat Tarim, jonka tuotteet ovat aina perustuneet lisenssillä valmistettujen ja omien komponenttien yhdistelmään. Valtran A-sarjankin traktorin valmistus alkoi Cercezkoyn tehtaalla Turkin omia markkinoita varten.
2000-luvun alussa Suolahden mallisto monipuolistui ja valmistusmäärät kasvoivat. Kapasiteettia tarvittiin ja neuvotteluja käytiin jopa koko A-sarjan valmistuksen siirtämisestä Turkkiin. Vuoden 2008 finanssikriisi kuitenkin leikkasi kysyntää, eikä aihe ollut sen jälkeen enää ajankohtainen. Sen sijaan mallien A83 ja A93 uuden voimansiirron valmistus ostettiin edeltäjiensä tavoin HEMAlta.
Turkkilaiset ymmärsivät joka tapauksessa voimansiirron mahdollisuudet ja ovatkin käyttäneet sitä enemmän tai vähemmän versioituna omissa 3000- ja 4000-sarjoissaan. Hattat 3000 -sarja tunnettiin myös vuosina 2014–2017 Valtran Compact/Orchard -mallistona. Näitä traktoreita myytiin kaikkiaan toista tuhatta – ja olisi myyty enemmänkin, mutta Perkins-moottorien päästöpäivitys osoittautui odotettua vaikeammaksi ja myynti oli lopetettava.
Nyttemmin Hattat on päivittänyt omat mallinsa päästötasoon EU Stage V ja tuonut ne uudelleen tarjolle Eurooppaan. Moottori on vaihtunut ”perusperkinsistä” moderniin FPT-pohjaiseen, mutta muussa tekniikassa on edelleen jälleennäkemisen tuntua. Jopa nappikytkin löytyy tutulla ”HiShift”-nimellä niin päävaihteistoon kuin voimanottoonkin.
Valtra do Brasil
Tämä tekstin ydin on alun perin Brasiliassa valmistetun voimansiirron kehityskulku. Vaikka pienten traktoreiden voimansiirtoa kehitettiin ja valmistettiin Brasiliassa, sitä ei kuitenkaan nähty paikallisissa traktoreissa ennen vuosituhannen vaihdetta. Silloin Suomessa valmistettu M100-sarja lanseerattiin Brasilian tuotantoon. M100-traktoria pidettiin kuitenkin korkeana ja kalliina, joten päivitys tarvittiin varsin pian.
Päivityksessä hyödynnettiin Portugalista saatuja oppeja. Traktorista tehtiin matalampi ja jossakin määrin myös yksinkertaisempi. Nyt myynti lähti paremmin käyntiin, mutta toki ikiaikaiseen 6+2R-vaihteistoon perustuva kansanmalli myi edelleen paremmin.
Valtra A-sarjaa on kehitetty 40 vuoden ajan
AGCOn aikana Brasilian mallisto on kehittynyt moneen suuntaan ja monin tavoin. Myös Brasilian vaiheittain vuoden 2015 jälkeen voimaantulleet päästömääräykset (vastaavat suunnilleen 2010-luvun alun EU Stage 3A -säännöksiä) ovat vaikuttaneet mallivalikoimaan. Tämän päivän brasilialainen A4-sarja on samaa uutta A4- tai A5-sarjaa kuin Suomessakin, mutta ”pienen pään” monipuolista valikoimaa täydentävät A2- ja A3-sarjat. Näistä uusien muotojen – ja valinnaisen, uuden ohjaamon – alta löydämme tutut vaihteiston mekaaniset versiot.
Viime aikoina vaihteistojen valmistusta on myös kotiutettu takaisin Brasiliaan. Traktorin saa alkuperäisenä 8+4R-perusversiona, mutta vaativampaan käyttöön sitä voi täydentää ryöminnällä tai mekaanisella pikavaihteella. Jopa 12+12R-suunnanvaihtovaihteistokin on tarjolla. Lisäksi hedelmä- ja kahvinviljelyyn löytyy kapeat mallit.
Pian "8+4" täyttää 40 vuotta. Se on kestänyt aikaa ja sitä on kehitetty monin eri tavoin täyttämään asiakkaiden tarpeita hyvin moninaisilla markkinoilla. A-sarja on myös nykyään suosittu valinta, vaikkakin nyt Euroopassa täysin erilaisella, monivaihteisella vaihteistolla. Jopa neliportainen powersift on tarjolla ja se onkin itse asiassa suosituin malli. Koeajon voit varata paikalliselta Valtran myyjältä, niin pääset itse kokemaan, miltä uuden sukupolven kompakti traktori ja vaihteisto tuntuu.
