Sotkamolainen Heikki Korhonen ja kuhmolainen Esa Sutinen olivat parhaita kaveruksia opiskellessaan amk-agrologeiksi Iisalmen Savonia-ammattikorkeakoulussa. Koulun jälkeen tiet hetkeksi erosivat, kunnes kaverukset tapasivat traktorikaupoilla. Tällä kertaa roolit olivat muuttuneet, sillä Korhonen viljelee kotitilaansa ja Sutinen on AGCO Suomen traktorimyyjä.
– Kyllä myyjä on ratkaiseva asia traktorikaupoilla, kun itse tuote on hyvä. Hyvä myyjä on aktiivinen, esittää reilusti asiansa ja pitää sanansa, loput on järjestelykysymyksiä. Lisäksi Valtralla on Kajaanissa hyvä, asiakaslähtöinen huolto, jossa asiat otetaan heti hoitoon. Meidän tilalla on pitkä Hankkija-tausta, mutta tällä kertaa keltavanteisesta ei tarvinnut edes kysyä tarjousta, sanoo Heikki Korhonen.
Korhosen nykyinen ykköskone on vuoden vanha T174 Active. Sitä ennen tilalla oli käynyt jo koeajettavana T214 ja N124. Korhonen ei kuitenkaan räätälöinyt sitä itse, vaan se oli periaatteessa esittelykone.
– Esa oli ruksinut esittelykoneeseensa sellaiset varusteet, jotka sopivat hyvin minulle. Traktori tuli tehtaalta suoraan tänne maatilalle koeajoon. Seuraavana päivän Esa kysyi, että saako hän laskea koneesta vaihtotarjouksen ja minä vastasin, että siitähän sinulle palkka maksetaan. Pari yönseutua emännän kanssa mietittiin ja sitten päätettiin ottaa kone, kertoo Korhonen.
Traktorissa on etukuormain sekä etuakselin ja ohjaamon jousitukset. Huippunopeus on 58 km/h. Tilan muina koneina ovat John Deere 6520 SE ja portaaton JD 6320 Premium, joista 6520:n ja Valtraan vaihtuneen JD 6630:n Korhonen hankki Sutiselta käytettyinä. Nyt on harkinnassa toisen Jontikan päivittäminen taakseajolaitteella varustetuksi niittotraktoriksi.
– Valtra kuluttaa paljon vähemmän polttoainetta kuin vaihdossa lähtenyt John Deere 6630. Työkoneet, pellot ja muut olosuhteet ovat pysyneet samoina, mutta polttoaineenkulutus on pudonnut selvästi.
Tieajoa vaaramaisemissa
Ketolan maatila on Kainuun ainoa luomumaitoa tuottava maatila. Se sijaitsee hienoissa vaaramaisemissa Sotkamon kirkonkylän pohjoispuolella. Hienojen vaaramaisemien miinuspuolena on se, että pellot ovat hajallaan ja lohkokoko pieni.– Peltoja on kaikkiaan käytössä noin 180 hehtaaria, joista osa omia, osa vuokralla ja osa rehuntuotantosopimuksella. Kauimmaiset lohkot ovat 30 kilometrin päässä ja lohkojen keskikoko on vain parisen hehtaaria. Peltosalmella yksi maatalousopettaja tiivisti, että maatalous on vain ja ainoastaan tavaran siirtämistä, ja täällä se kyllä pitää paikkansa.
Korhonen keskittyy oman tilan töihin. Hän ei urakoi tilan ulkopuolella eikä osta urakointipalveluja.
– Pitää keskittyä tärkeimpään. Navetasta ei saa olla kiire pois, sillä sieltä se tili tulee. Omilla koneilla voi tehdä oman tilan työt juuri sopivimpaan aikaan.
Sukutilan päärakennus on vuodelta 1923 ja sukutila 1800-luvulta. Vuosina 2009–2015 maatila oli verotusyhtymänä yhdessä Korhosen isän ja äidin kanssa. Heikki ja Tiina ottivat tilan kokonaan hoitoonsa 2015.
– Laakereille ei jäädä lepäämään, vaan tilaa kehitetään. Lypsyrobottitarjoukset ovat nyt pöydällä ja robotille on varaus pihatossa. Raiviota on 10 hehtaaria tekeillä, lisäksi on tarkoitus osakeyhtiöittää toiminta lähtitulevaisuudessa.